Etusivulle
MUISTOMERKIT KARKKILAN KATUKUVASSA JA YMPÄRISTÖSSÄ

Julkinen taide alkoi 1800 luvulta lähtien muuttaa kaupunkien ilmettä, kun politiikan, talouden ja kulttuurin vaikuttajat, historialliset tapahtumat ja erilaiset onnettomuudet saivat muistomerkkinä aukioille ja puistoihin. Veistokset ja muistomerkit ovat edelleen olennainen osa kaupunkien visuaalista ilmettä.

YRJÖ LAGUKSEN MUISTOMERKKI

”Wihdin ja Pyhäjärven seurakuntain kirkkoherra ja provasti Yrjö Lagus, syntyi 1730, kuoli 1793. Kiitolliset pitäjäläiset nostivat tämän 1863”. Lue lisää

PUNAISTEN MUISTOMERKKI

Karkkilan punaisten muistomerkki paljastettiin vuonna 1948. Patsaan on veistänyt kuvanveistäjän Aimo Tukiainen. Punaiseen graniittiin  veistetyssä, yli 3 metriä korkeassa patsaassa on symbolisesti kuvattuna Hyvästijättö, Marssi kohtalon teillä, Veljesapu (paluu) ja Toivontähti (lapset). Patsaan jalustassa ovat sana: Aatteemme puolesta hurmeenne juoksi, Lähditte taistohon ihmisen vuoksi.

Lue lisää

SANKARIPATSAS

Högforsin tehdas lahjoitti Sankaripatsaan vuonna 1948. Patsas on veistetty punertavasta graniitista, sen korkeus on 4,5 metriä. Patsaan sivuille on hakattu talvi- ja jatkosodassa kaatuneen karkkilalaisen ja ul. pyhäjärveläisen nimet. Heistä 75 oli Högforsin työntekijöitä. Patsaan laella nähdään mustaa ristiä suojelevat kultaiset liekit. Muistomerkin liuskekivikoroke on kooltaan 4,5 x 2,5 metriä.

Lue lisää

KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOMERKKI

Talvi- ja jatkosodan seurauksena noin 400 000 suomalaista menetti kotinsa. Karjalan siirtoväki on pystyttänyt uusien kotiseutujensa kirkkomaille muistomerkkejä kertomaan
siteistä siihen osaan Suomea ja niihin sukupolviin, jotka oli pakotettu jättämään. Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki paljastettiin Karkkilan hautausmaalla 3.10.1954. Lue lisää

VALAJAPATSAS

Terho Sakin veistämä Valajapatsas paljastettiin 22.5.1973 Karkkilan keskuspuistossa. Kymin Osakeyhtiö lahjoitti veistoksen silloiselle Karkkilan kauppalalle Högforsin tehtaan
150-vuotisen historian kunniaksi. Lue lisää

SOTALELUJEN MUISTOMERKKI

1980-luvun alkupuoli oli rauhankulkueiden aikaa. Marsseja järjestettiin kansainvälisenä rauhanpäivänä 26.10. osana YK:n aseistariisuntaviikon tapahtumia. Vuoden 1983 rauhanmarssin yhteydessä järjestettiin tempaus, joka herätti huomiota. Ennen marssin alkua Nyhkälän harjun kupeeseen haudattiin sotaleluja. Ele viestitti MTV:n Kymmenen uutisten välityksellä kuinka rauhan asia koettiin Karkkilassa yhteiseksi asiaksi yli puoluerajojen, järjestöjen jäsenkirjojen ja ihmisten elämänkatsomusten. Sotalelujen haudalla paljastettiin karkkilalaisen Lauri Saarisen tekemä kiveen kiinnitetty laatta, jossa on käytetty kuvaa Pablo Picasson maalauksesta. Laattaa varten oli kerätty rautaromua, joka oli sulatettu Wikströmillä Ahmoolla.

Laatassa on teksti: ”Rauhantahtoaan osoittaen joukko karkkilalaisia nuoria ja lapsia hautasi sotalelunsa tähän kansainvälisenä rauhanpäivänä 26.10.1983”.

RAUHANPUU

Rauhanpuu on saanut sijansa Pappilankadun päästä. Puun viereen on luonnonkiveen kiinnitetty laatta, jossa kerrotaan, että puun istuttivat Karkkilan Rintamamiesveteraanit vuonna 1986

LEIJONAPUISTO

Kun Suomi täytti 75 vuotta vuonna 1992 , halusivat Lions Clubit eri puolilta maata tehdä jotain pysyvää maiseman parantamiseksi. Karkkilassa sai istutuksensa Leijonapuisto, joka sijaitsee Helsingintien varrella markettien tuntumassa.

PORINTIEN VALUSENKKA

Karkkilan liittymässä oleva valusenkka on ollut Karkkilan maamerkkinä vuodesta 1995 lähtien. Senkka on alun perin ollut käytössä Imatran terästehtaalla vuoteen 1989 asti. Imatra Steel Oy:n teräsosasto lahjoitti senkan Karkkilassa toimivalle Valimomuseolle 1995. Saman vuoden kesäkuussa senkka sai paikkansa Karkkilan risteyksessä. Ilman vuorausta noin 11 tonnia. Yhteistyötahoina oli karkkilalaisia yrityksiä, Lions Club ja Suomen Valiomotekniikan Yhdistys ry

TEHTAANPUISTON VALUSENKKA

A. Ahlströmin Karhulan tehtaat lahjoitti 12 vetoisen teräsvalusenkan  vuonna 1989 Suomen Valimomuseolle museon toiminnan aloittamisen kunniaksi . Senkka sijoitettiin Tehtaapuistoon Turuntien varteen osoittamaan tietä museoon.

KULONSUONMÄEN KAIVOKSEN MUISTOLAATTA

Kulonsuonmäellä eli Rautamäellä louhittiin rautamalmia vuosina 1817 – 1888. Kaivoskuilujen tuntumassa olevaan kivenlohkareeseen on kiinnitetty laatta, jossa kerrotaan kaivostyöstä.

Laatassa oleva teksti:

Kaivostoiminta aloitettu täällä
1800-luvun alussa.
Kaivostyöt lopetettu 1888.
Veden täyttämät  kaivosaukot
ovat noin 90 m. syviä.
Louhintatyöt suoritettu käsiporilla,
mäkiruutilla ja hevoskierron
voimalla rasvalampun valossa
.

YRJÖ LAGUKSEN MUISTOMERKKI

”Wihdin ja Pyhäjärven seurakuntain kirkkoherra ja provasti Yrjö Lagus, syntyi 1730, kuoli 1793.
Kiitolliset pitäjäläiset nostivat tämän
1863”

Vihdin seurakunnan ja Pyhäjärven kappelisseurakunnan kirkkoherra Yrjö eli Georg Lagus syntyi Alavudella vuonna 1730, perheessä oli 14 lasta, 6 poikaa valmistui papiksi. Yrjö Laguksesta tuli vuonna 1751 Uudenmaan jalkaväkirykmentin pataljoonansaarnaaja, vuonna 1757 hän lähti rykmentin mukana Pommeriin, jossa hän toimi rykmentinpastorina. Vuonna 1763 hänet nimitettiin Sipoossa sijaiskirkkoherraksi ja vuonna 1773 Vihdin seurakunnan ja Pyhäjärven kappeliseurakunnan kirkkoherraksi.

Kirkkoherra Lagus järjesti Pyhäjärven uuden kirkon rakennusluvat sekä solmi urakkasopimuksen laihialaisen kirkonrakentaja Matti Öistin kanssa. Kirkko valmistui 1781, rakennustyö kesti kaksi vuotta. Laguksen aikana parannettiin köyhäinhoitoa, pantiin toimeen penkkijako, kirkkoon hankittiin urut ja kirkkomaa kunnostettiin. Kirkkoherra Lagus kuoli 1793 keuhkotautiin 63-vuotiaana, hänet haudattiin Vihtiin.

Muistomerkki on pystytetty vuonna 1863, jolloin tuli kuluneeksi 90 vuotta Laguksen Vihdin ja Pyhäjärven kirkkoherraksi nimittämisestä ja toisaalta 70 vuotta hänen kuolemastaan.

Sivun alkuun
PUNAISTEN MUISTOMERKKI

Vuoden 1918 kansalais- /sisällissotaan liittyviä muistomerkkejä pystytettiin varsin pian sodan jälkeen. Merkittävistä vapaudenpatsaita voidaan mainita esimerkiksi Helsingin Vanhankirkonpuiston, Alastaron, Lahden, Jyväskylän ja Vaasan muistomerkit.

Kansalaissodan punaisten muistomerkeistä suurin osa on pystytetty 1940-luvulla tai sen jälkeen, kun poliittinen ilmapiiri muuttui. Vilkkain vuosi oli 1946. Eniten punaisten muistomerkkejä on nykyisillä hautausmailla, mutta paljon on myös niiden ulkopuolella, punaisten teloitus- ja hautauspaikoilla.

Työväen keskusmuseo avasi tammikuussa 2005 kotisivullaan (www.tkm.fi) tietopankin, jossa punaisten muistomerkit esitellään valokuvineen ja kontekstitietoineen. Tietokannasta löytyy tietoa yli  260 muistomerkistä.

Karkkilan punaisten muistomerkki paljastettiin vuonna 1948. Patsaan on veistänyt kuvanveistäjän Aimo Tukiainen. Punaiseen graniittiin  veistetyssä, yli 3 metriä korkeassa patsaassa on symbolisesti kuvattuna Hyvästijättö, Marssi kohtalon teillä, Veljesapu (paluu) ja Toivontähti (lapset). Patsaan jalustassa ovat sana: Aatteemme puolesta hurmeenne juoksi, Lähditte taistohon ihmisen vuoksi.

Aimo Tukiainen (1917-1996)

Aimo Tukiainen syntyi Orimattilassa vuonna 1917 ja oli 5 vuotta kasvattilapsena, kunnes muutti Viipurissa sahatyömiehenä työskentelevän isänsä luokse. Tukiainen oli 1930-luvun alussa Viipurin ammattikoulussa metallimiehen opissa, mutta innostui taiteesta ja opiskeli samalla maalaamista ja lasitusta. Viipurin piirustuskoulua Tukiainen kävi töiden ohessa vuodesta 1935 lähtien. Hän muutti sittemmin Helsinkiin.

Tukiaisen uran alkuvaihetta leimasivat puhdaslinjainen realismi ja nopeasti saavutettu arvostus. Hänen läpimurtoteoksensa oli marmoriveistos Sotilaan pää vuodelta 1940. Tukiainen tunnetaan ennen kaikkea monumenttien veistäjänä. Ensimmäinen niistä oli Tainionkoskella sijaitseva selkeälinjainen Tukinuittajat (1947).  Tukiainen toteutti useita kaatuneiden muistomerkkejä ja sankaripatsaita, esimerkiksi Porin (1952) ja Sallan kaatuneiden muistomerkin (1953)  sekä Hämeenlinnassa sijaitsevan Summan taistelujen muistomerkin (1964).

Tukiaisen tunnetuin ja aikaa vievin työ oli marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas. Hän voitti monumentin suunnittelusta käydyn kilpailun 1954, ja valmis veistos paljastettiin Helsingissä vuonna 1960. Työ päätti Tukiaisen realistisen kauden. Tukiaisen uutta modernia tyyliä leimasivat vapaa sommittelu sekä kokeilevat materiaalit ja tekniikat, kuten betoni ja raudan hitsaus. Myöhempiä henkilömonumentteja olivat Helsingissä sijaitseva Miina Sillanpään muistomerkki Soihtu (1968), Erik Akselinpoika Tottin muistomerkki Linnan henki (1975) Savonlinnassa sekä Veikko Hakulisen hiihtäjäpatsas (1994) Valkeakoskella.

Tukiainen työskenteli aktiivisesti kuvataiteen järjestöissä. Hän perusti vuonna 1967 Purnun taidekeskuksen Orivedelle, jossa hänellä oli kesäpaikka. Tukiainen sai professorin arvonimen vuonna 1977.

Karkkilan Punaisten muistomerkin hankinta ja pystytys

Karkkilan kauppalan ja Ul. Pyhäjärven työväenjärjestöt ryhtyivät toisen maailmansodan jälkeen  toimenpiteisiin vuoden 1918 sodassa kaatuneiden punaisten muistomerkin pystyttämiseksi. Järjestöt nimesivät hanketta varten muistomerkkitoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi valittiin Arvi Lahti, sihteeriksi Osmo Näveri ja taloudenhoitajaksi Karl Raunio. Toimikunta hoiti käytännölliset asiat, ja ennen kaikkea varojen keräyksen patsasta varten. Patsas hankittiin kansalaiskeräyksellä, oman osuutensa antoivat myös Ul. Pyhäjärven kunta ja Karkkilan kauppala (kauppala antoi 100 000 mk).

Muistomerkkitoimikunta esitti, että Karkkilan kauppala luovuttaisi patsaan pystyttämispaikaksi noin10 x 10 metrin suuruisen maa-alueen kauppalan liikenneaukion (nykyinen Keskuspuisto) läntisestä päästä tai muualta vastaavasti edustavalta paikalta. Muistomerkki päätettiin sijoittaa liikenneaukiolle, ja aukion yli suuntautuva liikenne järjestettiin kulkemaan hieman kauempaa patsaasta. Patsaan ympäristön kaunistaminen annettiin asiantuntijan tehtäväksi.

Karkkilan Punaisten muistomerkki sai luonnosvaiheessa taideteoksena kiitettäviä arvosteluja. Toimikunta esittikin, että kauppala ottaisi patsaan omistukseensa ja hoitoonsa, jolloin patsaan hoito olisi parhaiten taattu ja pätevissä käsissä sekä käytännöllisimmin järjestettävissä.

Patsaan paljastustilaisuus järjestettiin helluntaina 16.5.1948. Patsaan vastaanottivat paljastustilaisuudessa kauppalan puolesta kauppalanvaltuuston puheenjohtaja A. Lahti ja kauppalanjohtajan varamies S. Nieminen. He myös laskivat kauppalan seppeleen.

HUOM! Inkoon Västankvarnissa, Gårdskullassa on sama muistomerkki punaisten teloitus- ja hautauspaikalla. Muistomerkin on valmistanut Aimo Tukiaisen taiteellinen avustaja Antero Rinne Vehmaisten kiviveistämössä Lohjalla 1947. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1952, itse hautapaikka vihittiin kesäkuussa 1953.
Etusivulle

Sivun alkuun
SANKARIPATSAS

Suomen armeijan päämaja päätti talvisodan aikana, että kaatuneet haudataan kotiseuduilleen. Tämä päätös merkitsi paitsi kaatuneen kotiseudun että perheyhteyden kunnioittamista. Päätös tiesi myös lukuisia tehtäviä kuvanveistäjille ja arkkitehdeille. Syntyi Kuvanveistäjä- ja Arkkitehtiliiton yhteinen muistomerkkiasioissa neuvoa-antava toimikunta 1940. Vuonna 1943 Suomen Aseveljien liiton aloitteesta muodostettiin myös laajapohjainen Sankarivainajain muistotoimikunta, joka jo saman vuoden joulukuussa järjesti sankarihautamuistomerkkien näyttelyn Ateneumiin. Muistomerkkien tilaajia pyrittiin siten auttamaan arvokkaiden ja onnistuneiden hauta-alueiden ja aikaansaamisessa.

Yleispiirteiltään sankarimuistomerkit ovat hengeltään kristillisiä, perheyhteyttä korostavia. Risti on usein esiintyvä symboli, yleisilme on harras. Vaikuttavimpien muistomerkkien joukkoon kuuluu Väinö Aaltosen Lahden sankarimuistomerkki, joka valmistui 1952.

Karkkilan Sankaripatsas paljastettiin 21.11.1948 . Sen on valmistanut kuvanveistäjä Gunnar Finne.

Sota-arkiston tiedot vuoden 1939 – 1945 sodissa menehtyneistä suomalaisista löytyy Puolustusvoimien tietokannasta, osoitteesta www.mil.fi. Tietokannassa on yli 95 000 nimeä.

Gunnar Finne (1886-1952)

Vuonna 1886 syntynyt kuvanveistäjä Finne opiskeli vuoden arkkitehtilinjalla, ennen kuin päätti vaihtaa taideopintoihin. Hän valmistui vuonna 1909 Taideteollisuuskeskuskoulusta ja jatkoi opintojaan  Wienin Kunstgewerbe-koulussa. Vuonna 1911 Finne oli perustamassa koristetaiteilijoiden yhdistystä Ornamoa, jonka puheenjohtajana hän toimi seuraavat seitsemän vuotta.

Kuvanveistäjänä Finne esiintyi ensi kerran vasta vuonna 1916. Hänen kuvanveistotyötään leimasi aktiivinen yhteistyö suomalaisten arkkitehtien kuten Armas Lindgren, Lars Sonckin, Eliel Saarisen kanssa. Hänen koristeveistoksiaan on mm. Eduskuntatalon kahvilassa. Finnen tunnetuin työ on Helsingin Esplanadilla sijaitseva Sakari Topeliuksen allegorinen muistomerkki Satu ja Totuus vuodelta 1932. Finne oli myös merkittävä mitalitaiteilija.

Karkkilan Sankaripatsas

Högforsin tehdas lahjoitti Sankaripatsaan vuonna 1948. Patsas on veistetty punertavasta graniitista, sen korkeus on 4,5 metriä. Patsaan sivuille on hakattu talvi- ja jatkosodassa kaatuneen karkkilalaisen ja ul. pyhäjärveläisen nimet. Heistä 75 oli Högforsin työntekijöitä. Patsaan laella nähdään mustaa ristiä suojelevat kultaiset liekit. Muistomerkin liuskekivikoroke on kooltaan 4,5 x 2,5 metriä.

Sankaripatsas paljastettiin 21.11.1948. Kaatuneiden omaiset olivat koristaneet sankarihaudat seppelein ja kukin, hautausmaan viereisellä liikenneaukiolla oli lippurivistö. Tilaisuuden aluksi pidettiin kirkossa juhlajumalanpalvelus, jossa saarnasi kenttäpiispantoimiston päällikkö pastori  Tauno Muukkonen. Hän toimi kenttäpiispa Johannes Björklund sijaisena, sillä piispa oli loukkaantunut auto-onnettomuudessa. Liturgina toimi Karkkilan seurakunnan kirkkoherra rovasti Arvi Metsovaara. Pyhäjärven kirkkokuoro lauloi kanttori Soimelan johdolla, esittäen mm. Soimelan säveltämän juhlavirren ”Tyydy sielu”, joka kuultiin ensiesityksenä.

Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin Sankaripatsaalle, joka oli verhottu siniristilipulla. Karkkilan työväenyhdistyksen soittokunta esitti aluksi surumarssin. Muistomerkin luovutuspuheen piti Högforsin toimitusjohta, vuorineuvos Gustaf Arppe. Hän kehotti sitä rakkaudella vaalimaan. Seurakunnan, kauppalan ja kunnan puolesta patsaan vastaanotti rovasti Metsovaara.

Puheiden jälkeen rovasti Metsovaara toimitti kentälle jääneiden siunaaminen. Patsaassa on kuuden henkilön nimet, jotka jäivät kentälle.

Siunausten jälkeen oli vuorossa seppelten lasku. Ensimmäisenä seppeleen laskivat lahjoittajien edustajat vuorineuvos Arppe, Kymiyhtiön johtokunnan varapuheenjohtaja H. Hinnerichsen, kamreeri Hedlund. Toisena seppeleen laskivat sotilasläänin komentaja eversti V. Forsberg ja majuri T. Hyttinen. Kolmantena oli vuorossa sankarihautatoimikunta rovasti Metsovaaran johdolla.  Karkkilan kauppalan puolesta seppeleen laskivat kauppalanjohtaja E. Oksanen ja valtuuston puheenjohtaja A. Lahti, Pyhäjärven kunnan puolesta seppeleen laskivat valtuuston puheenjohtaja K. Pihlaja ja kamreeri E. Moilanen.

Kentälle jääneiden omaisten seppeleiden laskun jälkeen olivat vuorossa Karkkila Metallityöväen ammattiosasto, Pyhäjärven Manttaalikunta, Karkkilan Reserviupseerikerho, Karkkila Pojat, Karkkilan Sisu, Karkkilan palokunta, Karkkilan Sotalesket, Karkkilan Sotainvalidit, Pyhäjärven Nuorisoseura, Pyhäjärven Maataloustuottajat, Seuratalo Pohjanpirtti, Pyhäjärven Maamiesseura ja Maatalousnaiset.

Lopuksi veisattiin virsi Oi Herra siunaa Suomen kansa. Sankarivainajien omaisille, kutsuvieraille Tehtaan seuratalolla kahvitarjoilu, johon osallistui noin 200 vierasta.. Tilaisuudessa esiintyivät Tehtaan jousiorkesteri ja Kirkkokuoro. Päätteeksi Arppe tarjosi lounaan kutsuvieraille virkamieskerholla.
Etusivulle

Sivun alkuun
KARJALAAN JÄÄNEIDEN VAINAJIEN MUISTOMERKKI

Talvi- ja jatkosodan seurauksena noin 400 000 suomalaista menetti kotinsa. Siirtolaisten aineelliset menetykset olivat suuret. Kotiseutunsa lisäksi he menettivät kirkkotarhat ja hautausmaat, sukupolvien elämä kätköissään.

Karkkilaan ja Ul. Pyhäjärven kuntaan muutti vuosina 1945-1947 kaikkiaan 817 karjalaista, se merkitsi 14%:n lisäystä silloiseen asukasmäärään.  Karjalan Liitto käynnisti joulukuussa 1945 karjalaisseurojen perustamisen. Jokaiseen kuntaan, jossa oli vähintään 100 karjalaista, kehotettiin perustamaan karjalaisseura. Karkkilassa seura perustettiin tammikuussa 1946.

Karjanlan siirtoväki on pystyttänyt uusien kotiseutujensa kirkkomaille muistomerkkejä kertomaan siteistä siihen osaan Suomea ja niihin sukupolviin, jotka oli pakotettu jättämään.

Karkkilan seudun Karjalaiset ry:n käsittelivät vuosikokouksessaan 1953 Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkin pystytystä. Yhdistyksen johtokunta lähetti kirjelmän anoen paikkaa patsaalle seurakunnan hautausmaalta. Kirkkovaltuusto myönsi paikan sankaripatsaan läheltä. Johtokunta pyysi Karjalan Liitolta patsasta varten tyyppipiirustuksia. Päätös muistomerkin hankkimisesta tehtiin vuosikokouksessa 1954. Varat muistomerkkiä varten saatiin raha- ja viljalahjoituksina, joita kerättiin paikkakunnan karjalaisilta. Varsin huomattavan lahjoitus antoi Heinä-säätiö. Muistomerkki maksoi kaikkiaan 102 000 silloista markkaa.

Muistomerkki tilattiin Someron kiviveistämöstä. Kivi asennettiin paikalleen 25.9. 1954, muistomerkin paljastustilaisuus pidettiin 3.10.1954.

”Menetetyn Karjalan pyhiin Jumalan puistoihin jääneiden vainajien muistolle”

Muistomerkki kunnostettiin 1991, silloin myös kivessä olevat kirjaimet kullattiin.
Etusivulle

Sivun alkuun
VALAJAPATSAS

 Högforsin tehdas täytti 150 vuotta vuonna 1970. Kymin Osakeyhtiön, tehtaan silloisen omistajan järjestämässä juhlassa puheen pitänyt hallituksen puheenjohtaja, pääjohtaja Mika Tiivola ilmoitti, että yhtiö oli päättänyt lahjoittaa Karkkilan kauppalalle veistoksen, joka kuvaa Karkkilassa raudan parissa tehtyä työtä. Lahjoitukseen liittyi toivomus, että veistokselle löydetään edustava paikka kauppalan keskustasta. Kauppala päätti ottaa veistoksen vastaan.

Kuvanveistäjän valitsemisesta ja teoksen toteutuksen valvomisesta vastasi toimikunta, johon kuuluivat Veikko Talvi, Erik Karling sekä asiantuntijajäsenenä kuvanveistäjä Aimo Tukiainen. Valuvaiheessa toimikunnan työhön osallistui myös diplomi-insinööri Viljo Leskinen. Veistos päätettiin sijoittaa Keskuspuistoon, paikan valintaan osallistui yhtiön ja kaupungin edustajien lisäksi kuvanveistäjä Aimo Tukiainen.

Toimikunta antoi luonnoksen suunnittelun hyvinkääläisen taiteilijan Terho Sakin tehtäväksi. Hän kiteytti Högforsin valimosta ja Karkkilasta saamansa vaikutelmat raudan valutapahtuman esittämiseen. Karkkilan kauppala, veistostoimikunta ja yhtiön johto hyväksyivät luonnoksen, lopullinen toteuttaminen annettiin Sakille syksyllä 1971.  Veistoksen kypsyttely kesti vuoden ja se hyväksyttiin syksyllä 1972 ja oli sitten valmis valettavaksi pronssiin. Veistoksen vaativan valutyön teki taidevalaja Erkki Savolainen Nurmijärvellä sijaitsevassa taidevalimossa.

Valajapatsas paljastettiin 22.5.1973 Keskuspuistossa järjestetyssä tilaisuudessa. Tilaisuuden aloitti  Karkkilan työväenyhdistyken soittokunta Valio Virran johdolla. Veistoksen luovutuspuheen piti Kymin hallituksen puheenjohtaja, pääjohtaja Mika Tiivola. Veistoksen otti vastaan Karkkilan kauppalanvaltuuston pj. Veikko Alho, joka piti vastaanottopuheen. Airueina toimivat ja verhon poistivat högforsilaiset Raili Meri ja Toivo Pääkkönen. Tilaisuus päättyi soittokunnan esitykseen.

Paljastustilaisuuden jälkeen yhtiöllä oli Rautaruukissa vastaanotto, johon oli kutsuttu kauppalanvaltuusto ja –hallitus sekä muita kutsuvieraita

Terho Sakki (1930-1997)

Kuvanveistäjä  Terho Sakki syntyi Viipurin maalaiskunnassa vuonna 1930.  Sakki opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa vuosina 1952-54 ja jatkoi opintojaan  Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1954-1957. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa näytteillä Helsingissä vuonna 1957. Sakki on toiminut opettajana Hyvinkään taidekoulussa vuosina 1966-78 sekä Lahden Taidekoulussa 1980-1981.

Terho Sakin julkisia teoksia on useilla Suomen paikkakunnilla, mm. Heimotulet (1965) Seinäjoella, Nouseva Kaari (1966) Rajamäellä, Hyöky (1969) Hyvinkäällä ja Soihtu (1976) Turussa. V.A. Koskenniemen muistomerkki Merikosken muusat vuodelta 1985 on pystytetty Ouluun. Kostamus-monumentti puolestaan pystytettiin vuonna 1985 Kostamukseen, silloiseen Neuvostoliittoon.

Sakin uudempaan tuotantoon kuuluu olympiavoittaja Lasse Virenin juoksijamuotokuva vuodelta 1994 Helsingissä. Uudempaan tuotantoon kuuluu myös A. I. Virtasen muistomerkki vuodelta 1995 Pitäjänmäellä. Terho Sakki on muovaillut toista sataa mitalia, tunnetuimpina Itsenäisyyden juhlavuoden mitalit vuosilta 1967, 1977 ja 1992.

Terho Sakki sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1971 ja Suomen Mitalitaiteen Killan ansiomitalin vuonna 1979. Professorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1982.

Sivun alkuun
Etusivulle