Valikko Etsi
Palvelut / Kirjasto / Kirjaston historiaa

Kirjaston historiaa

Sivua on päivitetty 2.3.2023

Kirjaston juhlavuoden logoKarkkilan kirjastossa vietettiin 150-vuotisjuhlia vuonna 2012. Kyseessä oli oikeastaan tuplajuhlavuosi, sillä kirjaston muutosta nykyisiin tiloihin tuli kuluneeksi jo pyöreät 20 vuotta. Vuoden aikana kirjastossa järjestettiin runsaasti tapahtumia sekä lapsille että aikuisille. Kirjastogalleriaan koottiin kirjaston historiaa kartoittava näyttely, johon tämä historiikki perustuu. Historiikkia on sittemmin päivitetty vastaamaan nykytilannetta.


Sisältö elämään! 150 vuotta kirjastotoimintaa Karkkilassa

1862: Karkkilan ensimmäinen kirjasto


Pyhäjärven kappeliseurakunnan kirjasto avattiin asiakkaille 14. joulukuuta 1862. Tämä katsotaan myös Karkkilan kaupunginkirjaston perustamisajankohdaksi, koska seurakunnan kirjasto siirtyi myöhemmin Pyhäjärven kunnalle ja siltä edelleen Karkkilalle.

1850- ja 60-luvuilla Suomessa perustettiin innolla kirjastoja mm. seurakuntien, koulujen ja yhdistysten yhteyteen edistämään kansan lukutaitoa ja sivistystä. Karkkilan ensimmäisen kirjaston syntyyn vaikutti arkkipiispa Bergenheimin aktiivinen kampanjointi seurakuntien yhteydessä toimivien ”rahvaan lainakirjastojen” puolesta.

Kirjastolle kerättiin alkupääomaa vuosien 1861-62 kinkerien yhteydessä pidetyillä keräyksillä ja arpajaisilla. Kirjaston perustamisesta vastasi kappalainen Matias Hellstén, joka hankki kirjastoon paitsi hengellistä, myös opiskelua ja työntekoa edistävää tietokirjallisuutta. Kirjasto toimi todennäköisesti pappilassa. Kirjoja lainattiin eniten sunnuntaisin, mutta kirjastoa saattoi käyttää arkisinkin.

 Vakavailmeinen kappalainen Matias Hellsten mustassa virkapuvussaan


Hellstén hoiti kirjastoa muun työnsä ohessa 15 vuotta ilman erillistä palkkiota. Hellsténin muutettua pois vuonna 1877 ei työlle löytynyt yhtä omistautunutta jatkajaa. Vuonna 1889 työtä jaettiinkin hajottamalla kokoelma Nyhkälän ja Haukkamäen kansakouluille. Kokoelman karttuminen pysähtyi 1800-luvun viimeisinä vuosina, mutta opettajat Otto Syrjänen ja Lauri Pääkkönen hoitivat lainaustoimintaa kouluilla aina 1920-luvun kynnykselle.

Kellastuneita 1800-luvun kirjastokirjoja esillä näyttelyvitriinissä.

Ensimmäisten kirjastoon hankittujen kirjojen joukossa oli mm. "Lyhykäinen Maawiljelys-Oppi".


1896: Yhdistysten kirjastot


1900-luvun vaihteessa Karkkilan alueella toimi muitakin kirjastoja. Vuonna 1896 aloitti toimintansa Högforsin Työväestön Lainakirjasto, jonka ylläpitäjäksi oli vuotta aiemmin perustettu tehtaan toverikunta. Lainakirjastoa hoiti ensin viilaaja Kaarlo Grönberg ja sitten seppä Oskar Thomén. Kirjasto kohteli lainaajiaan tasavertaisesti: myös yksinelävät naiset saivat liittyä lainaajiksi, ja toisaalta myöhästymissakot perittiin tehtaanpatruuna Ramsayltakin.

Lainakirjasto toimi aktiivisesti 1900-luvun alkuvuodet, mutta kesällä 1917 kirjaston kokoelmat liitettiin osaksi työväenyhdistys Tarmon jäsenkirjastoa. Tarmon kirjastolle oli laadittu säännöt jo vuonna 1911, mutta käytännössä lainaustoiminta päästiin aloittamaan vasta vuonna 1920. Tarmon kirjasto oli ainoastaan yhdistyksen jäsenten käytettävissä.

Lopulta erilliselle työväenkirjastolle ei ollut suurta tarvetta, sillä kunnallinen kirjastotoimi saatiin vauhtiin 1920-luvun alussa. Tarmon kirjasto lahjoittikin ruotsinkieliset kirjansa kunnankirjastolle jo vuonna 1922, eikä sen lainaustoiminta jatkunut enää kuin muutamia vuosia. Viimeisenä kokonaisena toimintavuonna 1926 lainoja kertyi 136, kun samaan aikaan kunnankirjastosta tehtiin lähes 7000 lainaa. Suurin osa Tarmon kirjaston lopuista 500 niteestä tuhoutui Tarmon talon tulipalossa 1932. Kokoelman rippeet on sijoitettu nykyisin Karkkilan kaupunginarkistoon.

Ahmoon työväenkirjaston kirjatarra.
Tarmon kirjojen joukosta löytynyt Ahmoon kirjaleima osoittaa, että myös kylien työväentaloilla oli todennäköisesti omia pieniä lainakirjastoja, jotka myöhemmin yhdistyivät Tarmon kirjastoon.


1919: Kunnallinen kirjastotoiminta alkaa


Pyhäjärven kuntakokous päätti loppuvuodesta 1918, että kuntaan oli saatava keskuskirjasto. Kirjaston säännöt hyväksyttiin syksyllä 1919, ja saman vuoden joulukuussa johtokuntaan ja kirjastonhoitajaksi valittiin jo Työväestön Lainakirjaston puuhamiehenä toiminut Yrjö (Georg) Björkholm.


Kirjastonhoitaja Yrjö Björkholm lainaamassa kirjoja vuoden 1920 paikkeilla. Kirjoja säilytettiin aluksi tiskin takana kaapeissa, mutta vuonna 1922 siirryttiin nykyisenlaiseen avohyllyjärjestelmään.

Turusta 1895 Högforsille valajaksi tullut ja sittemmin työnjohtajaksi ylennyt Björkholm oli Karkkilan todellinen kirjastomies. Hän kokosi yhteen ja inventoi kunnankirjaston alkupääomaksi lahjoitetut seurakunnan kirjaston kokoelmat. Ennen kaikkea hän alkoi tarmokkaasti edistää kirjaston kehitystä hankkimalla uusia kirjoja ja lisävaroja: hän järjesti iltamia, keräsi lahjoituksia yksityisiltä ja yhteisöiltä ja lahjoitti itsekin kirjastolle rahaa, kirjoja ja lehtiä.

Kirjaston toimipaikaksi osoitettiin Pyhäjärven entinen kunnantalo (ns. Salemin talo, vihreä rakennus Nyhkälän koulun takana), jossa Nyhkälän koulun käytössä ollutta osaa seurakunnan kirjoista lienee säilytetty. Arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema talo oli rakennettu 1890-luvun lopulla Pyhäjärven kunnantaloksi. Kunnan kokouksia siirryttiin pitämään vuoden 1916 paikkeilla Anttilan talossa, joten 1920-luvulla talo jäi kokonaan kirjaston käyttöön. U.l. Pyhäjärvi olikin tuolloin tiettävästi Suomen ainoa maalaiskunta, jossa oli oma kirjastotalo. Lainaustoiminta aloitettiin toukokuussa 1920. Kirjasto oli ensimmäiset kuusi vuotta avoinna kaksi tuntia sunnuntai-iltapäivisin. Vuodesta 1927 lähtien aukioloja alettiin laajentaa myös yksittäisiin arki-iltoihin. Lainaajia oli maan keskiarvoa hipoen noin 7 prosenttia alueen asukkaista, enimmäkseen Högforsilta, Ahmoolta ja Tuorilasta.


1932: Kunnankirjastosta kauppalankirjastoksi


Karkkilan kauppala erkani Pyhäjärven kunnasta vuonna 1932 ja kunnankirjasto siirtyi kauppalan omistukseen. Pyhäjärveläisillä säilyi silti lainausoikeus uudessa kauppalankirjastossa, sillä kunta myönsi kauppalankirjastolle vuosittaisen avustuksen.

Kauppalankirjasto jäi aluksi vuokralle Pyhäjärven kunnan omistamaan kirjastorakennukseen, mutta vuonna 1935 kirjasto määrättiin muuttamaan vain muutaman päivän varoitusajalla Anttilan talon melko huonokuntoiseen ja ahtaaseen kokoushuoneeseen. Tilaongelmat kestivät vuosia: vuonna 1938 kauppala päätti vuokrata uudelleen entisen kirjastotalon Pyhäjärven kunnalta. Kunta ei kuitenkaan suostunut neuvotteluista huolimatta myymään taloa kauppalalle, joten kirjasto palautettiin pian takaisin Anttilan taloon, jossa sen käytössä oli parhaimmillaan kolme huonetta. Pidempiaikaiset mutta kunnoltaan vain tyydyttävät tilat kirjasto sai ns. Syrjäsen talosta vuonna 1943.


Syrjäsen talo (kuvassa oikealla) sijaitsi harjun rinteessä nykyisen Nyhkälän koulun alapuolella. Tienvarren valkoisessa talossa toimi puhelinkeskus ja muutamia kauppoja. Kuvaaja: Albin Aaltonen

Yrjö Björkholm väistyi kirjastonhoitajan tehtävistä jo ennen kauppalan perustamista uuden kirjastolain asettamiin pätevyysvaatimuksiin vedoten. Hänen seuraajakseen valittiin hänen poikansa Yrjö Noroskoski. Noroskosken kaaduttua talvisodassa kirjastonhoitajina toimivat 1940- ja 1950-luvuilla ensin opettaja Jalmari Honkakangas ja sitten maisteri Eero Airila, jonka lainaajat muistavat olleen erityisen tarkka hiljaisuuden säilyttämisestä kirjastossa.


1946: Pyhäjärvi perustaa oman kirjaston


Oman kirjaston puuttuessa Pyhäjärven kunnan asukkaat käyttivät yhä ahkerasti Karkkilan kauppalankirjastoa. 1940-luvulla kauppalan kirjastolautakunta toivoi toistuvasti kunnan korottavan avustustaan kauppalan kirjastolle, koska vuositasolla 10-15% kirjaston käyttäjistä oli pyhäjärveläisiä. Pyhäjärven kunta ratkaisi tilanteen alkamalla tarjota asukkailleen omia kirjastopalveluja vuonna 1946. Ensimmäiset kirjakaapit sijoitettiin Haaviston ja Rautamäen kansakouluille. Vuoteen 1955 mennessä kirjastoon kuului Ahmoon koululla sijainneen pääkirjaston lisäksi 8 sivukirjastoa.

Pääosin kirjastot toimivat koulujen luokka- tai kerhohuoneissa, ja niitä pidettiin avoinna tunti tai kaksi joinakin arki-iltoina. Kirjastonhoitajana toimi yleensä joku koulun opettajista. Tilojen ja määrärahojen puute haittasi toimintaa, ja toisinaan kirjastoja piti sulkea tilapäisesti yksinkertaisesti siksi, ettei ollut ketään hoitamaan lainausta.

Sivukirjastoja alettiin lakkauttaa 1960-luvulla kouluverkon harvennuksen myötä, ja lopullisesti Pyhäjärven kunnankirjasto jäi historiaan vuonna 1969, kun kunta yhdistyi Karkkilan kauppalaan. Tuolloin valtaosa kunnankirjaston kokoelmista (n. 8000 nidettä) siirrettiin kauppalankirjastoon, joskin lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja hyödyllisiä tietoteoksia jätettiin koulukirjastojen käytettäväksi. Sivukirjastojen toiminta korvattiin kirjastoautolla.


1952: Kauppalankirjaston uusi aika

Kauppalankirjasto sai omat tarkoituksenmukaiset tilat loppuvuodesta 1952, kun torin laidalle Nyhkälän koulun siipirakennukseen valmistui uusi, moderni kirjastohuoneisto. Kolmeen tasoon sijoitettuihin valoisiin tiloihin kävi tutustumassa niin kotimaisia kirjastoalan opiskelijoita kuin ulkomaisiakin seurueita Ruotsista ja Saksasta.


Kirjasto muutti uusiin tiloihinsa Nyhkälän koulun yhteyteen marraskuussa 1952. Kirjaston muutettua pois tiloista vuonna 1992 vanhojen hyllyjen ja kortistolaatikoiden keskellä toimi pitkään Karkkilan kuvataidekoulu. 2016 valmistuneen koulun remontin myötä tilat ovat nyt koulun ja kuvataidekoulun yhteiskäytössä.

Muutto vaikutti olennaisesti kirjaston palveluihin ja käyttöön. 1930-luvulta asti kirjaston kokoelman kasvu oli pysähtynyt noin 5 000 niteeseen vuosilainauksen ollessa sotavuosia lukuun ottamatta tasaisesti noin 10 000 lainaa. Aktiivisia lainaajia kauppalankirjastolla oli ollut näinä vuosikymmeninä noin 600. 1950-luvun aikana lainojen määrä kolminkertaistui ja lainaajienkin määrä tuplaantui. Uudet tilat antoivat myöten myös kokoelman reilummalle kartuttamiselle vastaamaan paikkakunnan kasvavan asukasmäärän tarpeisiin.

Aukioloaikoja laajennettiin 1950-luvun kuluessa kaikille arki-illoille. 1800-luvulta periytynyt käytäntö pitää kirjastoa avoinna sunnuntaisin säilyi Karkkilassa kuitenkin peräti vuoteen 1956, ja lyhyen aikaa loppuvuodesta 1956 kirjasto olikin auki joka päivä: arkipäivinä vain iltaisin ja viikonloppuina päiväsaikaan. Nykyisen tyyppinen aukiolo, jossa kirjasto avautuu arkisin jo puoliltapäivin, tuli käyttöön vasta 1970-luvulla.


Kirjastotyöntekijä Paula Lehto lainaamassa kirjoja Pertti Salolle Karkkilan kauppalankirjastossa loppuvuodesta 1956. Kuva tilattiin valokuvaaja Allan Riikoselta kauppalan tulevaa 25-vuotisjuhlajulkaisua varten.


1962: Kirjasto juhlii


Kauppalankirjasto vietti 100-vuotisjuhliaan joulukuussa 1962 arvokkain menoin. Juhliin kutsuttiin myös kirjastoneuvos Helle Kannila (ent. Cannelin). Kannila oli Suomen kirjastolaitoksen keskeisiä toimijoita 1900-luvulla: hänet valittiin valtion kirjastotoimiston johtajaksi vain 25-vuotiaana vuonna 1921, ja pitkän uransa aikana hän vaikutti huomattavalla tavalla kirjastoalan kehitykseen ja lainsäädäntöön, kirjoitti kirjastonhoidon oppaita ja koulutti kirjastonhoitajia Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa.

Merkittävä muutos kirjaston 100-vuotisjuhlavuonna oli päätoimisen kirjastonhoitajan viran perustaminen. Muutos juonsi uudesta kirjastolaista, joka tuli voimaan vuoden 1962 alussa. Uuteen virkaan valittiin Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa kirjastotutkinnon suorittanut Anja Nousiainen.


Kirjaston 100-vuotisjuhlissa vasemmalta oikealle kirjailija Paavo Rintala, kirjastonhoitaja Anja Nousiainen, kirjastosihteeri Vuokko Blinnikka, kirjastoneuvos Helle Kannila ja kouluneuvos Kaarina Ranta.

Nousiainen laati 100-vuotisjuhlia varten katsauksen kirjaston historiaan. Siinä hän korosti Matias Hellsténin ja Yrjö Björkholmin kaltaisten ”kansansivistysasiain esitaistelijain” suurta merkitystä kauppalan historiassa ja kirjastoa tarvitsevien paikkakuntalaisten elämässä. Näiden puurtajien joukkoon voidaan nyt lukea myös Nousiainen itse, sillä hän hoiti Karkkilan kirjastoa yli neljännesvuosisadan, syksyyn 1988 asti. Tuolloin hänen virkanimikkeensä oli jo muutettu kirjastotoimenjohtajaksi.


1965: Toimintaa ja tekniikkaa


100 vuoden merkkipaalun toisella puolen avautui nopeasti kehittyvän kirjastotoiminnan aikakausi. Tähän asti kirjastossa oli vain lainattu kirjoja ja luettu lehtiä. 1960-luvun alkupuolella aloitettiin kirjastonkäytön opetus koululuokille, satutuntien pito, tietokilpailut nuorisolle, kirjaesittelyt sekä luentotilaisuudet yhdessä työväenopiston kanssa.


Kirjastoamanuenssi Anneli Rautiainen pitämässä satutuntia vuonna 1965.

Myös tekniikka tarjosi mahdollisuuksia laajentaa palveluja: lokakuussa 1965 avattiin kirjaston musiikkiosasto, jota varten oli hankittu äänentoistolaitteet, kuulokkeita ja muutamia kymmeniä äänilevyjä. Levyjä ei aluksi saanut lainata kotiin, vaan niitä tultiin kuuntelemaan kirjastoon. Kirjasto alkoikin järjestää myös teemoittain koottuja äänilevykonsertteja. Vuoteen 1970 asti hankitut musiikkilevyt olivat pitkälti klassista ja kansanmusiikkia. Kun c-kasetit tulivat kokoelmiin 1975, oli meno jo populaarimpaa. 1980-luvulla alettiin kirjastossa esittää myös elokuvia lapsille.

Kotiseutukokoelman kerääminen nostettiin Karkkilassa ensimmäisen kerran esiin jo 1940-luvulla. Kotiseutukokoelma avattiin omana erikoiskokoelmanaan kuitenkin vasta syksyllä 1973 yhdessä Karkkilan kotiseutuyhdistyksen kanssa, ja siihen alettiin pian liittää myös av-aineistoa. Mikrofilmit mahdollistivat laajojenkin suku- ja paikallishistorian lähdeaineistojen hankkimisen kirjastoon. Nykyisin Karkkila-kokoelmana tunnettu kotiseutuaineisto on kaikkien käytettävissä ja teoksia saa myös kotilainaan.
 

1968: Kirjastoauto starttaa


Pyhäjärven kunnan ja Karkkilan kauppalan yhdistyminen varmistui kesällä 1967, ja tuolloin jouduttiin pohtimaan kirjastopalvelujen tulevaisuutta kuntaliitoksen jälkeen. Keskustelujen jälkeen kylien kirjastopalvelut päätettiin turvata kirjastoautolla.

Kirjastoauto aloitti liikennöinnin marraskuussa 1968 Pyhäjärven kunnan alueella, ja kuntaliitoksen myötä auto siirtyi seuraavassa vuodenvaihteessa Karkkilan kauppalalle. Kirjastoauto oli rakennettu Bedford-alustalle ja sen korin oli suunnitellut Kiitokori. Autoon mahtui noin 2300 kirjaa ja se oli liikenteessä viitenä päivänä viikossa kesä- ja huoltotaukoja lukuunottamatta. 1980-luvulle tultaessa kirjastoauto oli jo uusimisen tarpeessa, ja sen tilalle hankittiin suurempi Sisu-merkkinen auto vuonna 1981.


Ensimmäisen auton hankinnasta päätettiin kirjastolautakunnan kokouksessa, jota lehdistössä kuvailtiin "värikkääksi" - autohankkeella oli monia vastustajia.

Kirjastoautonkuljettajien vaihtuvuus oli melko suurta, kunnes loppuvuodesta 1980 tehtävään palkattiin kirjastoalan koulutuksen saanut Kalle Kiviluoto. Kiviluoto hoiti kirjastoauton toimintaa sen loppuun asti, seuraavat 12 vuotta. Uudenkin kirjastoauton tultua käyttöikänsä päähän 1990-luvun alussa ei kaupungilla enää ollut varaa hankkia uutta autoa kalliine ylläpitokustannuksineen. Kirjastoautotoiminta päättyi Karkkilassa vuoden 1992 myötä.


Anja Nousiainen esittelemässä kirjaston toimintaa kirjastoauton kulttuurikierroksella 1982 Alimmaisilla. Alavasemmalla äitinsä sylissä istuu sattumoisin tuleva kirjastonhoitaja, joka on kirjoittanut tämän historiikin. 


Kirjastolautakunnassa tapahtuu


Karkkilan alueen kirjastojen toimintaa sääteli lähes koko 1900-luvun ajan kirjaston johtokunta, kirjastolautakunta. Lautakuntien pöytäkirjat tarjoavat yksityiskohtaisia kertomuksia kirjaston arjesta: milloin on mietitty pitäisikö piirikirjaston kirjastonhoitajan sijaiseksi pyytää koulun keittäjää, milloin pohdittu valtion kirjastontarkastajan esittämiä uusia kehittämisehdotuksia. Lautakunnan jäsenet pääsivät arvioimaan yhtä hyvin lasten runokilpailun taiteellista tasoa kuin sitä, milloin tarvitaan poliisia hoitamaan palauttamattomien kirjojen takaisinperintää.

Karkkilassa lautakunta päätti 1970-luvun lopulle asti viime kädessä myös aikuistenosaston kirjavalinnat kirjastonhoitajan ehdotusten pohjalta. Puolueettomuus aineistovalinnassa on ollut kirjastotyössä aina tärkeä periaate, mutta silti valitsijoiden omat arvostukset, aikakauden henki tai ylemmät tahot voivat vaikuttaa kokoelmaan. Kärjistetyin esimerkki tästä lienee se, miten sodan hävinnyt Suomi joutui tilapäisesti poistattamaan yleisistä kirjastoista Neuvostoliiton vastaisen kirjallisuuden. Arkipäiväisemmällä tasolla viihdekirjallisuus lienee herättänyt useimmiten keskustelua: Karkkilassakin kysyttiin kuntaliitoksen edellä 1960-luvun lopulla kirjastoverkon uudistamista pohdittaessa, ”onko viihdekirjallisuuden saanti maaseudulle välttämätön”.

Viimeinen lautakuntaa suuresti puhuttanut teos oli Aleksander Solženitsynin Vankileirien saaristo (1974). Teos jäi lautakunnan päätöksellä tuolloin hankkimatta. Kirjaston 150-vuotisjuhlien aikaan lautakunnan (vapaa-aikalautakunnan) hyväksynnän vaativat enää kirjaston maksujen ja aukioloaikojen muutokset sekä kirjastotoimenjohtajan valinta. Vuoden 2015 alussa voimaan tullut uusi hallintösääntö siirsi kirjastonjohtajan valinnan sivistysjohtajan tehtäväksi.

1980: Mistä lisätilaa kirjastolle?


Kirjaston käyttö kasvoi kuntaliitoksen ja kirjastoauton käyttöönoton myötä niin, että 1960-luvun lopulla ohitettiin 50 000 lainan vuositaso ja 1970-luvun lopulla jo 100 000 lainan taso. Kirjaston kokoelmiin kuului vuonna 1985 jo yli 45 000 nidettä, mikä oli lähes 40 000 enemmän kuin Nyhkälän kirjastotiloihin muutettaessa. Uudet tilat - tai ainakin vanhojen tilojen huomattava laajennus – oli nyt välttämättömyys.


Lastenosaston hyllyissä oli tiukkaa jo 1970-luvun alussa. 1960- ja 1970-luku olivat kirjastolle huikeaa kasvun kautta, eivätkä tilat enää vastanneet toiminnan tarpeita. Kuvaaja: Pirkko Pöysälä

Kirjastolle suunniteltiin tiloja mm. entiseen Centrumin tavarataloon ja linja-autoasemalle rakennettavaan uudisrakennukseen. Vuonna 1985 tapahtui Karkkilassa kuitenkin muutos, joka vei kaupunkisuunnittelua yllättävään suuntaan: Kymi-yhtiö myi Högforsin tehtaan JOT-yhtiöille ja uusi omistaja ilmoitti tiivistävänsä toimintoja. Tuolloin alettiin pohtia tapoja sitoa tehdasaluetta kaupunkikeskustaan, jotta tyhjenevät tilat saataisiin monipuoliseen uudiskäyttöön. Kirjastoa ehdotettiin edelläkävijäksi, koska sen kohderyhmään kuuluivat kaikki kaupunkilaiset – tehdasalue tulisi siten tutuksi mahdollisimman monelle.

Kirjasto sai tilat tehtaan entisen pääkonttorin varastokerroksesta. Kirjaston käyttöön otettiin myös alemmassa tasossa sijaitseva työkaluosaston sali. Tehdaskiinteistön muuntaminen kulttuuritiloiksi herätti kansainvälistä kiinnostusta; Högfors-projektiin kävi tutustumassa lukuisia koti- ja ulkomaisia ryhmiä, ja päätyivätpä kirjaston tilat vielä 1990-luvun lopullakin esittelyyn japanilaiseen arkkitehtilehteen.


Siro-liesiä tehtaan välivarastossa - nykyisen lasten- ja nuortenosaston tiloissa - 1950-luvun alkupuolella.


Högforsin tehtaan työkaluosasto - nykyinen kirjaston aikuistenosasto - valmistumassa keväällä 1949. Osasto rakennettiin lisäsiiveksi Bertel Liljeqvistin suunnittelemaan, vuonna 1938 valmistuneeseen varasto- ja konttorirakennukseen.


Kirjastotoimenjohtaja Eila Hämäläisellä (taulu käsissään) oli hymy herkässä uuden kirjaston avajaisissa 15.3.1992. Avajaispäivänä uuteen kirjastoon kävi tutustumassa reilut 800 asiakasta.


1992: Kohti tätä päivää

Maaliskuussa 1992 käyttöön otetut uudet tilat olivat kirjastolle ensisijainen investointi. Laman myötä kirjasto joutui kuitenkin nipistämään monesta: kirjastoauton toiminta lopetettiin, kaksi virkaa lakkautettiin, oheistoimintaa vähennettiin ja aineistomäärärahat lähes puolitettiin.

Vielä oli kuitenkin löydyttävä rahat uuteen, atk-pohjaiseen lainausjärjestelmään. Monet lainaajat muistavat yhä Karkkilassakin ennen atk-aikaa käytössä olleen Detroit-lainausjärjestelmän – ainakin sen edellyttämiä korttitaskuja kaivataan toisinaan uusiinkin kirjoihin eräpäiväkuittia varten. Karkkilan kauppalankirjastossa Detroit-lainaus oli käytössä vuodesta 1962 lähtien - aktiivisen kirjastonhoitaja Nousiaisen uudistuksia sekin.  Atk-pohjaisia kirjastojärjestelmiä alettiin kuitenkin kehittää Suomessa jo 1970-luvun lopulla, ja 1980-luvun puolivälissä Karkkilassa pohdittiinkin, jäädäänkö täällä alan kehityksestä jälkeen. Kirjastoon palkattiin lopulta vuonna 1990 uusi työntekijä erityisesti atk-tehtäviin, ja vuonna 1993 alkoivat viivakoodinlukijat piipata lainaustiskissä.
 
Tietotekniikka levittäytyi vähitellen ihmisten arkeen ja sen myötä myös kirjaston palvelut laajenivat: vuonna 1995 kaikki halukkaat karkkilalaiset pääsivät tutustumaan jo internetinkin ihmeisiin kirjaston ensimmäisellä internetpäätteellä. Kirjasto itse laajensi toimintaansa verkkoon vuonna 1999, kun Web-Origo -verkkokirjasto otettiin käyttöön.

Nykyiselleen Karkkilan kirjaston toimintaympäristö muodostui, kun Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin kirjastot perustivat yhteisen Lukki-kirjastokimpan vuonna 2005. Kimpan kymmenvuotista taivalta juhlistettiin vuonna 2015 yhteisellä asiakaslehdellä ja tapahtumahankkeella. Loppuvuodesta 2015 kirjastot päivittivät Origo-kirjastojärjestelmän selainpohjaiseen Aurora-kirjastojärjestelmään. Samalla uudistui verkkokirjasto, josta kuitenkin siirryttiin jo vuoden 2017 alkupuolella Kansalliskirjaston tuottamaan Finna-verkkokirjastoon.

2012: Huviksi ja hyödyksi 2000-luvullakin


Siinä missä Pyhäjärven kappeliseurakunnan kirjasto perustettiin 150 vuotta sitten tarjoamaan seurakuntalaisille mahdollisuus lukutaidon parantamiseen ja painetun tiedon tutkimiseen, nykyisin Karkkilan kaupunginkirjasto antaa kaikille tasavertaisen mahdollisuuden kehittää itseään ja nauttia kulttuurista. Kirjojen ja lehtien lisäksi kirjastosta saa käyttöönsä myös sähköisiä aineistoja ja palveluja sekä ääni- ja kuvatallenteita äänikirjoista blu-ray-elokuviin ja konsolipeleihin. Uusia palveluita kehitetään jatkuvasti; esimerkiksi keväällä 2012 alettiin tarjota asiakkaille mahdollisuutta digitoida vhs-nauhoja dvd-muotoon.


150-vuotisjuhlavuoden aikana kirjastokorttia käytti suunnilleen kolmannes karkkilalaisista. Lainoja tehtiin reilu 170 000 eli noin 18,5 lainaa asukasta kohden. Kirjaston käyttöä pyritään edelleen kasvattamaan huomioimalla asiakaskunnan toiveet ja tarpeet aineistovalintoja tehtäessä. Asiakkaat pääsevät vaikuttamaan kirjastopalveluihin myös osallistumalla esim. erilaisiin asiakaskyselyihin ja lasten tai aikuisten kirjastoraateihin.

Yleistä kirjastoa on 2000-luvulla profiloitu entistä enemmän paikkakuntalaisten yhteiseksi olohuoneeksi ja yhteisöllisen kulttuurin tilaksi. Karkkilan kirjasto toivottaakin alueen asukkaat nauttimaan kirjaston palveluista ja tapahtumatarjonnasta ja luomaan yhdessä kirjastolaisten kanssa myös omaehtoista toimintaa vaikkapa näyttelyiden, lukupiirien tai muiden harrastusten ympärille.

Kirjaston 150-vuotisjuhla 


150 vuoden merkkipaalua juhlittiin lauantaina 24.11.2012. Sekä kirjastolaiset että osa yleisöstä pukeutui juhlan kunniaksi kirjojen ja elokuvien innoittamiin asuihin. Lasten ja nuorten kirjastoraati valitsi yleisön parhaaksi asuksi Siiri Kylmäkorven Viileä Venla -asun (Siiri on kuvassa etummaisena valkoinen turkisliivi yllä). Kirjaston henkilökunta palkitsi Kirjastomuistoja -kirjoituskeräykseen osallistuneita: kirjaston varauslahjakortit arvottiin Salme Kapiaiselle ja Aino Huoviselle, ja henkilökunnan suosikkina palkittiin Tuija Närhen kirjoitus, jonka voi lukea täältä (pdf-tiedosto, ei saavutettava). Lisää kuvia kirjastojuhlasta on kirjaston Facebook-sivulla . Juhlakuvia, kuten muitakin kirjaston sivujen sisältöjä, voi katsella ilman Facebookiin rekisteröitymistä.



Kirjaston 150-vuotisjuhlissa kuka tahansa saattoi pukeutua kirjan tai elokuvan inspiroimaan asuun. Ilahduttavan moni aikuinenkin kirjastonkäyttäjä otti hullutteluhaasteen vastaan. Juhlapäivänä kirjastossa kävi yli 400 henkilöä.

Kirjaston juhlanäyttely Sisältö elämään! 150 vuotta kirjastotoimintaa Karkkilassa oli esillä Kirjastogalleriassa 22.10.-31.12.2012. Näyttelyn ja muun juhlavuoden toiminnan järjestämiseen saatiin 3000 euron hankeavustus Uudenmaan ELY-keskukselta.

2020: Kirjastossa korona-aikaan

Vuosi 2020 toi odottamattomia käänteitä myös kirjaston toimintaan, kun koronaviruspandemian leviämistä alettiin ehkäistä erilaisin rajoitustoimin. Valtioneuvosto määräsi Suomen kirjastot suljettaviksi maaliskuussa 2020. Alkuun Karkkilan kirjasto oli kiinni palautusluukkua myöten, mutta jo toukokuussa päästiin tarjoamaan varausten noutopalvelua, ja kirjasto avattiin kesäkuun alussa. Epidemian toisen aallon myötä marraskuun 2020 lopussa oltiin uudelleen sulkutoimien edessä, ja kirjasto tarjosi vain varausten noutoa huhtikuun 2021 loppuun asti. Vuosien varrella muutenkin suosiotaan kasvattaneet e-kirjat ja eritoten e-äänikirjat auttoivat monet lukuintoiset koronasulkujen yli. Omatoimikirjasto avattiin uudelleen elokuussa 2021, ja viimeisistä kirjaston toimintaan vaikuttaneista rajoituksista päästiin luopumaan vuoden 2022 alkupuoliskon jälkeen.

-

Historiikin kuvat ovat peräisin kirjaston omasta arkistosta sekä Karkkilan museon valokuvakokoelmista (kuvaaja on mainittu kuvateksteissä, jos tiedossa).

Valokuvia ja tietoja kirjaston historiasta otetaan edelleen mielellään vastaan! Yhteydenotot: Eeva Nikander, p. 044 767 4643 tai eeva.nikander(a)karkkila.fi.

Karkkilan kaupunki

Valtatie 26 D
03600 Karkkila

Y-tunnus 0127046-7

Laskutusosoitteet


Verkkolaskut:

Verkkolaskuoperaattori:
CGI
Välittäjän tunnus:
003703575029 
Verkkolaskuosoite:
003701270467


Kaupungin puhelinvaihde:
(09) 4258 3600


Palvelupiste Serveri:

(09) 4258 3755
palvelupiste@karkkila.fi


Kirjaamo
:
kirjaamo@karkkila.fi